ETUSIVUREITITKIMKKISATTAPAHTUMATTURVALLISUUSKUVIALINKKEJÄJÄSENEKSIOTA YHTEYTTÄ
KiMk 30-v kroniikka
KiMK- kerhotilat
Kerhotiedote 1/2015
HISTORIA
Naisjaosto
Juniori toiminta
VAPEPA
Lapin Kansa 11.7.2010
Lapin Kansa 8.1.2010
lehtileikkeitä 1
lehtileikkeitä 2
lehtileikkeitä 3
lehtileikkeitä 4
lehtileikkeitä 5
lehtileikkeitä 6
 

Kittilän Moottorikerho 30-vuotis kroniikka
(Kirjoittanut kerhon 30 -vuotis vuosijuhlaan  Allan Naukkarinen)

Kittilässä alkoi järjestäynyt moottorikelkka harrastus LaMk:n alaosastona vuonna 1976, mutta jos heti seuraavana vuotena oltiin jo valmiita perustamaan oma kerho. Niimpä innoikkaimmat kokoontuivat 1.9.1977 perustamaan KiMoti:n, josta myöhemmin tulis KiMk.

Perustaja jäsenet olivat Kosti Pasma, josta tuli ensimmäinen kerhomme puheenjohtaja, Jorma Soikkeli, Matta Haaparanta, Reijo Suomalainen, Heino Koskenniska, Juhani Hietala, Markku Mäkitalo, Esko Ounasti sekä Allan Naukkarinen, joka toimi sihteerinä.

Ensimmäisenä tavoitteena oli saada toimitilat, jotka löytyvät Ala-Kittilästä entisestä Hartwallin varastosta. Kelkkoja viriteltiin myöhään yöhön asti seurauksena naapuriasukkaiden hermostuminen jatkuviin koekäyttöihin. Ja oli siinä sähkömittarissakin jotain vikaa kun mittarinlukija ei uskonut pieniin kulutuslukemiin. Vuokra-aika päättyikin yllättäen jo seuraavana vuonna omistajan irtisanottua sopimuksen.

Ensimmäinen kilpailu käytiin Rovaniemellä ajokkina Leppäsen Pentin Ockelbo, jolla sijoituttiin 10:n sakkiin ja niin oli A-lisenssi vuodenvaihteen jälkeen lompsassa. Ajokalustoa alettiin kiireisesti uusia legendaarinen Rassikin sai väistyä uusien liukutelaisten vallatessa markkinat oli SkiDoo Evetest/Blizzardit ja Ockelbon Lazer.

Kilpailumatkat ulottuivat Nuorgamista aina Kouvolaan asti. Iloisin alkuajan kilpailuista oli Kemijärvellä, jossa tuli kaksoisvoitto SkiDoon 340 Everesteillä Reijo 1. vja Allu 2.

Kittilässä järjestettiin Haudanperällä 1. kilpailut vuonna 1979, johon saatiin Sampan koneiden avulla asiallinen crossirata, josta kiviä ei ilmaantunut sillä rata sijaitsi pellolla ja se sainkin kilpailijoilta kiitosta. Toimitsijatkin huollettiin ennen vanhaan niin perusteellisesti, että lippumiehistä ei ollut pulaa. Timo toimitti erien välillä aina uudet kuumat mehut, josko sekoitussuhde hieman muuttui annetuista ohjeista sillä lippumiehet olivat vielä asemissaan palkintojenjaon jälkeenkin!

Kerran hoksattiin kääntää ajosuuntaa vastapäivään ja niinhän alkoikin tapaturmia sattua sillä aurinko häikäisi lähtösuoralla. Niimpä seuraavat erä ajettiinkin taas normaaliin suuntaan. Harjoitusratoja oli myöskin Riikonkosken saarissa ja Ruottaman Soramontulla.

Kerhomme suunnitteli jo alkuajoista lähtien retkisafareita. Sen aikaisella kalustolla ei reitin tekeminen ollut aina helppoa. Tapana oli ajaa edellä kiinnijääneen ohi niin pitkälle kun itse jäi kiinni. Muistan ensimmäisen reitinavauksen Leville, jonne päästyämme Sirkkalaiset ihmettelivät, että oikeinko kirkolta asti kelkoilla tulitte.

Eikä siinä kehua retostellassa huomattu, että Huttusen Timo oli jäänyt porukasta pois vasta kuin saunassa ja hätähän siinä tuli. Mutta puhelinsoiton jälkeen selvisi, että Timo oltuaan pari tuntia kiinni oli sisuuntuneena kääntänyt kelkan keulan kohti takaisin Kittilää kohden ja oli jo vaimonsa hellässä hoivassa. Met muut jatkettiin matkaan tietyistä syystä vasta seuraavana päivänä.

Reitin kunnossapitoa varten tehtiin myöskin lana, johon takertui aikaa kaksi viikkoa. Suurin odotuksin lähdehtiin reitille ja välillä vedettiin lanaa kahdella kelkalla, niinpä lana saatiinkin Leville eikä sitä sen koommin ole käytetty.

Ensimmäinen Levi Safari kilpailu ajettiin vuonna 1978 lähtötapana kaikki luokat yhtä aikaa. Eturivissä A-luokka, keskirivissä B-luokka ja takarivissä turistiluokka. Silloisella puheenjohtajalla oli hiukan kotijoukkoja suosiva lähetystapa mutta tuskimpa 180 km matkalla lähtöratkaisi.

KiMk:n huoltoryhmä nikkaroi Suomen nopeimpiin kuuluvan bensatratin, sillä tankkaukseen käytetiin lähdes formula 1. tyyliin reilut 10 sekunttia. Osa bensasta meni kylläkin kuskin housuille mutta se ei menoa haitannut.

Alkuaikoina ei myöskään kisareittiä merkattu niin kuin nykyisin, niinpä erän safarin aikana satoi lunta niin sakesti etteivät vieraspaikkakuntalaiset osanneet tunturia ylittää vaan odottelivat paikallisia kisakuskeja tulevaksi, jotka opasti heidät tunturin yli. Aukealle jängälle päästyään antoivat bensan virrata pääsuuttimen kautta eikä siinä enään kotikenttäetu auttanut.

Kittiläläisiä ajajia oli alkuaikana myöskin Mäkelän Ossi Ockelbo Lazer, Hakalan Antero Skidoon Blizzard, Saatio Ossi Yamaha SRV, Rauhala Pekka Skidoo TNT, Suomalainen Reijo Skidoo Everest, Körkkö Paula ja Jouko Polaris 340/500 sekä Kallojärven Asko Polariksella eikä unohtaa voi myöskään Aikion Mattia Skidollaan.

Niin vaihtui vuosikymmen ja kerhomme panosti täysillä Levisafariin ja tulostakin alkoi tulla. Vuonna 1982 saatiin yleisökilpailun (Allu), b-luokan (Jouko) sekä naistensarjan (Paula) voitot kotiin. Tuo vuosi olisikin kilpakelkkailun käännekohta sillä harrastus kääntyi rauhallisimpiin kelkkailumuotoihin. Tilalle tulivat Tunturisafarit, jotka ajettiin retkimuotoisina. Kuitenkin ajajat jaettiin super-, nopea- ja retkiryhmiin vetäjinä tutut nimet Allu, Jorma ja Timo, myöhemmin Esa tuli superin vetäjäksi.

Reitit suuntautuivat aluksi Ylläsjärvelle. Paluumatkalla yövyttiin Totovaarassa ja käytiinpä Hokkisen johdolla valloittamassa Aakenustunturikin. Osananottajia oli yleensä 40-80 ja pisimmillään reitit suuntautuivat Karessuvannon kautta Hettaan, jossa yövyttiin useimmille tutuksi tulleessa Jussan Tuvalla.

Tunturisafareista mieleenpainuvinta olikin Totovaaran kämpällä yöpymiset ja epähuomiossa super ryhmän eksyminen Ruotsin puolelle. Eikä onnettomuuksiltakaan aina vältytty, vaan yhteentörmäys ranskalaisen safarin kanssa johti ranskalaisen loukkaantumiseen. Ei kuitenkaan vakavammin, sillä ryhmässämme oli EA-henkilö ja lääkärikin oli nopeamaan ryhmän mukana. Safareita jatkettiin aina vuoteen 1992 asti.

Naisjaosto on toiminut eri vetäjien johdolla ja hoitanut kisojen ja safareiden aikana muonituksen elikkä töpinän pidon. He ovat järjestäneet myös ohjelmaa pikkujouluihin ja onpa pidetty muotinäytöksiäkin. Naiset ovat osallistuneet eri safaritapahtumiin Tulppion ha Kilpisjärven välillä ja tietenkin kisakanslian hoito kilpailujen aikana on ollut heidän vastuullaan.

Kerhossamme on ollut myös jäärata-autojaosto, joka ei kuitenkaan ole useista eri yrityksistä huolimatta nostanut päätään.

Myös safaritoiminta muutti muotoaan kun kelkkareittejä alettiin rakentaa. Kittilä olikin suunnan näyttäjä nykyiselle reitistölle.

Kerhon ajajat Allu, Esa, ja Pauli kävivät kokeilemassa Kemijärvellä 1. Giantin kilpailua ja siitä saikin oman endurokilpailun järjestäminen tuulta tuulta purjeisiin ja syntyi Levi Enduro. Kisoja järjestettiin vuosin 1992 – 1997 ja menestystäkin on tullut Levi Racing Teamille.

Vuonna 1995 Kaitsu sijoittui 3. ja vuotta myöhemmin Markus pesi koko Suomen kärkiajat voittamalla kisan 2. sekunnin turvin. Levi Racing Team on menestynyt myöskin enduron joukkue SM-kisoissa tuoden KiMk:lle ensimmäisen pronssisen mitalin, ajajina Kaitsu, Markus ja Matti ja pojat juhlivat mitalia kuin MM –mitalia.

Kerhomme on ollut järjestämässä kuulua Kelkkakunkku tapahtumaa kahdeksana vuotena, mutta vuoden 2002 tapahtuneen ikävän onnettomuuden jälkeen vetäydyimmekin järjestelyvastuusta ja sittemmin tapahtuma onkin vaihtanut paikkakuntaa.

Vuosina 1997 – 2003 olikin kerhomme snowcorss –kausi sillä ajajia oli Passa, Pete ja Kake, jotka kulkivat ko. vuosina etelän SM-kisoista aina Pohjois-Norjaan asti. Parjaana saavutuksena Kakelle SM-juniori pronssi 2002 ja Petellä voittoisa kisamatka Norjassa.

Enduro-sprinttikilpailua järjestettiin aina maastohiihtokeskuksen purupohjaisella radalla vuosina 1999 – 2004 aina SM-karsintakilpailun arvoisesti asti ed. mainittujen lisäksi Miika Hettula.

Onnettomuuksiltakaan ei vältytty vaan Pete loukkasi selkänsä Ounasvaaralla 2003 pidettyjen EM-Crossien täytelähdössä ja kelkkailuharrastus loppui siihen. Niin saivat muutkin kuljettajat tarpeekseen ja kilpakelkkailuharrastuksesta, että aika aikaansa kutakin niinku vanha sanonta menee.

Vuonna 2002 kerhoomme perustettiin ElanWeljet jaosto, joka tekee retkiä vanhoilla kelkoilla Skdoon Elan kelkoilla. Jaosto on saanutkin huomattavasti palstatilaa yli rajojen etenin vesicrosskisoissa jossa rakennettu Elan on alkuvuosina Esa Parviaisen käskemänä järjestänyt yllätyksiä kelkan suorituskyvyllä aina bodiumille asti.

Nyttenmin kerhomme pääpaino on vesicrossissa, jota on järjestetty vuoden 2004 Kirkkojärvellä ja kerhomme onkin kahminut pokaaleja kaikissa luokissa. Ensimmäiset pystit Arto Tammelan johdolla.

Tällähetkellä näyttäkin kerhomme tulevaisuus valoisalta. Naisjaosto käy aktiivisesti safareilla ja crossikin on nostanut jälleen päätään.


Allan Naukkarinen
KiMk perustajajäsen


Tulostusystävällinen versio |